6 kysymystä, joita kannattaa kysyä itseltään perhevalokuvien äärellä

Aikuisina olemme usein juurtuneet rutiineihimme—toistamme toimiviksi todettuja kaavoja päivästä toiseen. Niiden keskellä emme aina herää ajattelemaan asioita—kuten valokuviamme—eri tavalla.

Ajoittain on kuitenkin hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään muutamia kysymyksiä, jotta voi astua ulos rutiineista ja tehdä jotain poikkeuksellista – kuten palkata dokumentaarinen perhevalokuvaaja. (Se olen minä!)

Vitsit sikseen—haluaisin kutsua sinut hetkeksi pysähtymään ja tekemään hieman sielunetsintää.

Ehkä nämä kysymykset innostavat sinua ottamaan erilaisia kuvia kuin yleensä, pyytämään puolisoasi ottamaan kuvia, joissa sinäkin olet mukana, tai palkkaamaan valokuvaajan ikuistamaan teidän tavallisen arkenne ainutlaatuisuus.

#1 Kuinka usein näen lempivalokuviani?

Suurin osa valokuvista jää nykyään ikuisiksi ajoiksi digitaalisiksi tiedostoiksi laitteillemme. Voisit kuitenkin valita muutaman arvokkaan kuvan, jotka tulostettuina voit nähdä joka päivä. Kahvipöytäkirjana tai seinätaiteena—niiden näkeminen muistuttaa sinua jatkuvasti hyvistä muistoista ja siitä, miksi teet kaiken mitä teet perheesi puolesta.

#2 Miten nautin eniten kuvien katselusta?

Muutama viikko sitten toimitin perheelle valokuvia, ja juttelimme äidin kanssa siitä miten digitaalisten kuvien selailu on vain nopeaa skrollausta tai naputtelua, kun taas fyysisten kuvien katsominen on aivan eri asia. Niiden äärelle pysähtyy, ja muistoihin voi melkein koskea—ne ovat niin paljon todellisempia kuin mitkään ruudulta näkyvät kuvat.

Olen aina ollut viehättynyt paperista; harvemmin osaan tehdä muistiinpanoja digitaalisesti, tarvitsen kynää ja paperia. Yhteys paperiin tekee asiasta todellisen.

Tutkimusten mukaan myös maksaminen käteisellä tuntuu "kipuna", kun taas kortilla maksaminen ei aiheuta samaa vaikutusta (ja johtaa herkemmin ylilyönteihin). Uskon, että sama pätee kuviin; ne ovat meille paljon arvokkaampia, kun ne ovat fyysisiä muistoja, eivätkä vain bittejä kovalevyllä.

#3 Näkevätkö lapseni itsensä kodissamme?

Meillä ei lapsuudenkodissani ollut esillä perhevalokuvia, ja muistan, että ajattelin sen olevan hieman outoa. Miksi kaikilla ystävilläni oli kuvia joka paikassa? Vanhempani ottivat paljon valokuvia, ja seikkailuistamme oli kokonainen kaappi täynnä dioja, mutta mikään niistä ei päätynyt seinälle tai kehyksiin.

Myöhemmin elämässä, kun minusta tuli lastenpsykologi, aloin ymmärtää miksi koin kateutta ystävieni perheiden kuvista:

Valokuvat muistuttavat jokaista perheenjäsentä siitä, että he kuuluvat perheeseen ja ovat tarpeeksi tärkeitä päästäkseen näytille.

#4 Miten haluan muistaa tämän elämänvaiheen?

Päivät saattavat tuntua pitkiltä, mutta kuukaudet ja vuodet kiitävät nopeasti—ja vaikka tuntuisi siltä ettei voisi unohtaa hetkeäkään, ilman muistutuksia niin saattaa käydä.

Pidätkö päiväkirjaa, otatko kuvia? Minkälaisia hetkiä haluat katsoa taaksepäin?

#5 Miten haluan, että minut muistetaan?

Kun ajattelet suosikkikuviasi vanhemmistasi, välitätkö heidän ulkonäöstä?

Vai arvostatko enemmän sitä, miten kuvat palauttavat mieleesi heidän naurunsa, huumorintajunsa, lempeän kosketuksensa, hymynsä, kärsivällisyytensä? Miten kovasti he tekivät töitä vanhempina, miten paljon he rakastivat sinuaØvaikka olivat varmasti välillä uupuneita.

Haluaisitko, että sinusta otetut kuvat kertovat millainen olit, eivät vain miltä näytit?

#6 Jos minulle tapahtuisi jotain, pääsisikö perheeni käsiksi viime vuosien kuviin?

On tärkeää, että et pelkästään tee varmuuskopioita kuvistasi, vaan myös varmistat, että joku muu voi päästä niihin käsiksi. Ja jos puolisosi ei jostain syystä ole käytettävissä, miten lapsesi saavat kuvat haltuunsa?

Valokuvakirjat, albumit ja tulosteet ovat käsinkosketeltavia muistoja, jotka perheesi voi ottaa käteensä vaikka teknologia temppuilisi.

Näin pienellä pysähdyksellä ja harkinnalla voit luoda perheellesi kuvamuistoja, jotka kestävät elämän läpi.